Tasan 2 vuotta sitten otin töistä palkattoman vapaan ja lähdin äitini ja
kengittäjämme kanssa ajamaan kohti Sipoota Stall nybacka nimistä
tallia, koppi auton perässä. Tarkotuksena oli koeratsastaa yksi nuori
(4v) ja lupaavalta vaikuttava puolalainen puoliverinen.
Paikan päälle kun saavuimme pääsin aika pian harjailemaan kyseistä hevosta ja laittamaan varusteet niskaan.
Hevonen oli hoito tilanteessa ihan normaali ehkä hitusen jännittyny sillä se oli edellisenä päivänä tullut Suomeen.
Varusteet kun saatiin päälle niin talutin hevosen tallin ratsastukentälle ja nousin selkään.
Ens alkuun menin käynnissä että sain vähän jonkun moista kosketusta hevoseen ja sitten otin sillä ravia ja myös laukankin.
Askellajien jälkeen otettiin vähän koe hyppyjä sillä olin etsimässä estehevosta.
Hevonen
tuntui alkuunsa tosi jännittyneeltä ja vähän oli sen olonen että on
ihmeissään,
taisi kuskiakin pikkasen jännittää uus tuttavuus.
Hypyt oli tosi kivoja, vähän raakileita ja epävarmoja mutta tosi lupaavia, viimesimmät hypyt pystylle tais olla 70-80cm(?).
Koeratsastuksesta jäi tosi hyvät fiilikset, vaikka hevonen ei ollutkaan parhaimmillaan.
Loppu
käyntejä kun kävelin niin mielessäni oli että tää kyllä on niin mun
hevonen ja osto päätös vahvistui siinä vaiheessa kun tulin hevosen
selästä alas ja rapustin sitä ratsastuksen päätteeks, mutta mitä hevonen
tekee? Työntää pään suoraan miun syliin. Siinä vaiheessa tiesin että
tää on miun hevonen ja lähettiin tekemään kaupat myyjän kanssa.
 |
| Eka päivä koti tallilla 8.10.2013 |
Hevonen oli osto hetkellä peruskoulutettu eli aika raakile ja just ennen suomeen tulo tehnyt yhden varsan.
 |
| Eka ratsastus kotitallilla |
Tämä hevonen oli siis Wanilia eli tutummin Pam!
Eli meillä on
pamin kanssa yhteistä taivalta takana 2 vuotta ja mukaan on mahtunut
hikeä, verta, kyyneleitä, iloa, onnistumisia, epäonnistumisia ja vaikka
mitä!
 |
| Ekaa kertaa maneesissa |
Ollaan ratsukkona kehitytty jonkun verran ja opetetaan molemmat toisiamme kokoajan lisää.
En
oo ikinä katunu Pamin ostoo, vaikka välillä on huonoja päiviä ja
uhkaan pistää sen makkaraks, mutta on se vaan älyttömän upee hevonen
jonka kanssa tuun vallottaa kisakenttii, etenkin esteratoja!
Paljon ollaan kehitytty mutta ihan sikana on vielä opittavaa edessä.
Toivottavasti molemmat pysytään terveinä eikä tuu mitään isoja takapakkeja meijän reeneihin.
Pam on myös paljon muuttunut siitä mitä se oli kun se tuli miulle.
Alussa Pam ei antanut koske päähänsä ollenkaan, tiiä sitten onko ulkomailla joku tehnyt sille jotain pahaa joskus vai miksi päähän ei saanut koskea.
Nykyään Pamin päätä pitää silitellä ja paijailla ihan hirveesti :D.
Alussa myös Pamilla oli vetopaniikki, mutta sitäkään enään ei taida olla kun laitettiin hevone vaan riimuista kiinni sieltä leuan alta.
Yhteinen taival senkun jatkuu jatkumistaan ja samoin kun kisakenttien vallotuskin, rankkaa reenii luvassa mutta myös hölläilyjäkin!